Vuosi on vierähtänyt ja tänään Kivikkolan tuvassa näyttää tältä:
Vuodessa on tapahtunut valtavasti. Tila on kokenyt valtavan muodonmuutoksen kahden vuoden aikana ja asiat ovat muuttuneet nimestä lähtien.
Nyt tila näyttää kuullostaa ja tuntuu siltä miltä haluan. Taival oli kivikkoinen mutta nyt on hyvä. Tunnelin päässä pilkotti valoa ja todellakin olen saavuttanut valon... Monellakin tapaa....
Talo on nyt kommuuni jossa asuu yksi nuori nainen ja 2 pientä koiraa, yksi nuori mies, minä olen paikalla miten sattuu kun en ole Kainuussa ja tammikuun alussa taloon muuttaa uusi asukas: nuori nainen ja toivottavasti hänen kaksi kissaansa. Kissat muuttavat mukana mikäli koirat ja kissat tulevat toimeen keskenään. :)
Varokaa vaan hiiret navetassa! Loppuu se halkopinoihin kakkiminen!
Tämä joulu on ollut uusi ja erilainen. Erityisen lämmin ja iloinen joulu. Vanhat perinteet ja tavat ovat vaihtuneet uusiin tekijänsä näköisiin. Talon edelliset isännät, isäni ja ukkini, ovat poistuneet fyysisesti keskuudestamme viime vuosina mutta myös uusi isäntä, serkkuni poika, vietti ensimmäisen joulunsa tänä vuonna.
Aika kuuluu ja ajat muuttuu. On tärkeintä keskittyä hetkeen, läsnä olevaan tilaan, koska se on elämää. Joka kerta ajatellessasi mennyttä tai tulevee poistut läsnä olevasta hetkestä siksi kannattaa miettiä tarkkaan millaisiin asioihin käyttää poissaoloaikansa!
Ihanaa Joulunaikaa kaikille! Ollaan läsnä ja rakastetaan!
