perjantai 13. helmikuuta 2015

Kotikommuuni Kivikkola - havahtuneet taiteilijat


Myllerrystä, uudelleen järjestymistä  sisällä ja ulkona


Viimevuoden loppu oli monille  melkoista mylläkkää niin sisällä ihmisessä ja sitähän se on sitten ulkonakin. Puhdistumista ja oman sydämmen kuuntelemisen pakottavaa vahvistumista. Mitä selkeämmin ja herkemmin kuunteli sydäntään ja hyväksyi itselleen ne tehtävät mitä sisältä kuului egon pelotteluista ja estoista huolimatta sitä mukavemmin on päässyt matkaamaan tähän päivään.

Jokaisella meillä on toki oma polkumme ja aika aikaa kutakin. Määrittelyn voi jättää sikseen. Hyvän ja huonon tai oikean ja väärän määrittely on energian tuhlausta. Määrittelyähän se on toki tuokin. No oli miten oli nyt on näin.

Pohjois-Savon antistressikeskukseen Kivikkolan tilalle syntyy jälleen Kotikommuuni

Joulukuu olikin sitten jännää aikaa omalla kohdallani kun vietin lomaa ja elelin hetkessä. Joidenkin "rimpuilupäivien" jälkeen istuessani sohvalla vain tuumaillessani nousi yhtäkkiä vahva fiilis ja mielikuva, intuitio siitä että on jälleen aika perustaa yhteisö. Tämä oli niitä oivalluksia joissa ei ole minulla koskaan ollut arpomisen tai järkeilyn tarvetta. Varma tieto siitä että tämä on se asia johon kannattaa tarttua. Mielikuvafiilis loi valmiin paletin asiasta ja minä tartuin toimeen. Asiat loksahtelivat paikoilleen kuin itsestään. Kiitollisena ja iloissani merkkasin kalenteriin tammikuun alkuun toimistopäivälle: " kotikommuunin vuokrailmoitus nettiin".

Ja sen tein. Nyt puuhattuani asian ympärillä puolitoista kuukautta olen todennut että on aika. On aika sille mitä aavistelin jo 2 vuotta sitten ensimmäistä kertaa Kotikommuunia luodessani. Tammikuun alussa laittamani ilmoitus on klikattu auki yli 2500 kertaa, olen saanut rapiat 40 yhteydenottoa ja yhdeksän asukasta on "jonossa". Sanoisimpa että kysyntä ylittää tarjonnan. Tästä syntyikin visionuppu joka oikeastaan on ollut nuppuvaiheessa jo jonkin aikaa. Katsotaan mitä tapahtuu. Olen kiitollinen että saan rakentaa yhteisöelämää ja luoda sitä mitä me ihmiset ilmeisimmin nyt tarvitsemme.

Maaliskuun alussa Kivikkolassa alkaa jälleen iloinen ja rento yhteisöelämä: kolme kissaa, yksi koira ja neljä ihmistä.

Tästä alkaa jälleen uusi aikakausi. Korkeimmalla ja parhaalla tavalla olemme täällä toinen toistamme ja ÄitiMaata kunnioittaen sekä elämästä nauttien ja iloiten.

Havahtuneet taiteilijat... ;)