Mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma

Elokuussa selvisi, että vuokralaiset eivät tule 1.10 koska remontti auttamatta venyy. Ja kuten saneerauskohteissa yleensäkin vastaan tuli viimekuukausien aikana kaikenlaista: alakerran osalta piippu piti uusia, yläkerran makkarin lattia meni uusiin erinäisistä syistä ja matkalla tuli vastaan monen monta mutkaa. Myös työmiesten pula iski kesken kaiken. Mutta näistä on kuin onkin selvitty. Toivon, että remontti valmistuu vuodenvaihteeseen mennessä. Muutama viikko sitten tuntui, että tämä on loputon suo johon uppoan väistämättä, mutta nyt tuntuu jo valoisammalta, päivän lyhentymisestä huolimatta.

Kaikesta huolimatta nyt ollaan siinä pisteessä, että maalämpölaitteet asennetaan seuraavalla viikolla ja alakerran laatoitus alkaa ensiviikolla. Sitä niin kutsuttua pikkunäpertelyä riittää vielä, mutta sitä ei onneksi estä lumen ja pakkasen tulo, nyt kun taloon saadan lämmötkin. Toivon niin, että kaikki sujuisi hyvin loppuun...

Alunperin suunnitelmat olivat seuraavat: lämmitysjärjestelmäksi maalämpö, ulkovuoret uusiksi, alkertaan sauna-, pesuhuone- ja kodinhoitohuoneremontti... Suunnitellessani tuota kaikkea en tajunnut enkä tiennyt puoliakaan siitä mitä kaikkea nuo remontit sisältäisivät. No nyt tiedän ja olen itselleni tyypillisesti kahlannut suossa kaulaa, melkein nenää myöten mutta jos ei astu omien mukaviuusalueidensa ulkopuolelle ei voi koskaan kehittyä. Välillä vain on pakko ihmetellä itseään, että miksi se on tehtävä sitä epäterveellisen alueen rajaa hipoen...