Nousin sängystä 06.00 ja tulin sänkyyn takaisin 21.00. Sillä välillä olen maalannut, kantanut kiuaskiviä, juossut asioilla parituntia, suunnitellut, hionut, öljynnyt lauteita, venyttänyt pinnaani, pidätellyt raivaria, ollut iloinen valmistuneita asioista kuten alakerran wc:stä ja paljun saattamisesta kylpykuntoon..
Päivän aikana mielessä välähtelee muistot menneistä. Siitä kuinka kaikki alkoi, kun tein päätöksen ja ryhdyin uurastamaan tavoitteeni eteen. Siivota tilukset viimeisien neljän sukupolven romuista ja saattaa pihat ja talo siihen kuntoon että se on taas hyvässä kunnossa ja minun näköinen. Sieltä on pyyhitty pois menneet ja raskaat ajat. Kultaiset muistot säilyvät mielessä mutta synkät muitsot haituvat uusien tuulien myötä...
Ynnäilin aikaa ja tekemättömiä hommia. Minulle VIIMEINEN dedlaini on ensi lauantai. Laskeskelin ja mietiskelin ja puna nousi kasvoille.. Ehditäänkö tämä saada valmiiksi siihenkään... Raivostus, turhautuminen ja epätoivo. En silti aio luopua toivosta. Olen odottanut tuota lauantaita liian kauan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti